Reilu kuukausi sitten julkistettu väestöennuste oli synkkää luettavaa. Sen mukaan ihmisiä syntyy vähemmän kuin kuolee kaikkialla Suomessa viimeistään 15 vuoden päästä. Väestöennuste on kuin ensilumi, joka yllättää autoilijat joka vuosi. Tällä kierroksella ennusteesta on kuitenkin tehty poikkeuksellisella tarmolla keskittämisen työkalu.
Syntyvyys ja väestökatoon varautuminen vaativat jakamattoman huomion. On totta, että huoltosuhde on kovilla syntyvyyden laskiessa ja isojen sukupolvien ikääntyessä. Lapsiperheiden palveluiden alasajo tai sillä pelottelu kuitenkin vain pahentaa tilannetta. Pitkäjänteinen politiikka on monesti äkkijarrutusta kestävämpi tapa toimia.
Lapsia ei tehdä yhteiskunnan takia, sanoi vastasyntyneen isä Paavo Beckman Etelä-Suomen sanomissa taannoin. Aivan totta, mutta yhteiskuntaa rakennetaan lapsia varten. Meidän tulee luoda turvalliset puitteet ja pitää huolta, että yksikään lapsi ei tipu kyydistä.
Valtakunnallisesti koulujärjestelmää on näivetetty sadan koulun vuosivauhtia, ilman tuloksia siitä, että se olisi kannattavaa. Perusopetuksen reaalimenot ovat kasvaneet yhdeksällä prosentilla vuosina 1995– 2017. Oppilasta kohden laskettuna menot ovat nousseet 18 prosentilla (Tilastokeskus). Samaan aikaan peruskoulujen määrä on puolittunut samalla kun koulujen koko on kaksinkertaistunut. Luokkakoot ovat kasvaneet. Tekemistä on oikeusasiamiehen raportin mukaan erityisesti lasten mielenterveyden tukemisessa. Täysin avoimet oppimisympäristöt eivät sovi kaikille lapsille ja rahat tuntuvat loppuvan riittävän tuen takaamisessa.
On viimeinen hetki miettiä sitä, miten kouluverkko ja varhainen tuki saadaan pidettyä myös maaseudulla elämisen ja lasten oikeuksien kannalta toimivana. Lasten määrä lähtee kasvamaan vain sillä, että luomme turvallisen ympäristön ja positiivisen ilmapiirin perheellistymiselle. Apatian sijaan on aika uskoa tulevaisuuteen ja laittaa tuulemaan.
Perhekeskuksia, varhaiskasvatusta ja peruskoulua tulee kehittää lähipalveluina. Oppilasennusteisiin tulee vaikuttaa aktiivisesti. En lähtisi lisäämään uusia ammattinimikkeitä, vaan vahvistaisin ammattilaisten määrää, täydennyskoulutusta ja monialaista yhteistyötä kolmannen sektorin tuella. Hallituksen toimesta oppimisen ryhmäkokoja pienennetään ja jokaisen lapsen mahdollisuus täysipäiväiseen varhaiskasvatukseen korvataan kunnille täysimääräisenä. Laadun ja tasa-arvon kehittämiseksi jatketaan mm. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa.
Miten koulumme voisivat tukea lasten mielenterveyttä paremmin? Lähipalveluiden merkitystä ei voi vähätellä, sillä hintalappu riittävän tuen puutteesta näkyy erikoissairaanhoidossa. Monille koulujen lakkautukset näkyvät pidempinä koulumatkoina ja siten huomiota pitää kiinnittää lasten jaksamiseen. Mielenterveyden tuen tarpeen kasvaminen on kävellyt tilastoissa käsi kädessä koulujen vähentämisen kanssa. Perusopetuksessa olevia nuoria hoidetaan yhä enemmän erikoissairaanhoidon nuorisopsykiatriassa. Oikeat ratkaisut mielenterveyden tukemiseksi löytyvät kunnista, kunhan niitä maltetaan selvittää.
Lienee paikallaan ihmetellä, miksi Lapsivaikutusten arviointeja ei tehdä niin kuin lainsäädäntö edellyttää? Monessa kunnassa on tehty palveluverkkoselvitys, mutta talouden luvut vaativat rinnalleen vähintään lapsivaikutusten arvioinnin. Lapsen näkökulman selvittämisen tulee nojata Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteisiin syrjimättömyydestä, oikeudesta tulla kuulluksi ja oikeudesta kasvaa sekä oppia.
Väestökato on jatkunut jo kymmenen vuotta, jonka vuoksi emme voi sulkea silmiämme myöskään varautumisen tarpeelta. Varautuminen on kuitenkin eri asia kuin äkkijarrutus. Sote-palveluiden valtakunnallinen ratkaisu tulee kiirehtiä maaliin ja kestäviin päiväkoti- ja kouluhankintoihin on syytä kiinnittää huomiota. Markkinoilla on erilaisia muunneltavissa ja siirrettäviä ratkaisuja, jotka ovat monen paikan pelastus. Myös koulun ja monitoimitilojen yhdistäminen tuo joustoa Parkanoon onnistunutta esimerkkiä mukaillen. Erilaiset joustavat ratkaisut mahdollistavat lähipalveluiden kehittämisen ja varautumisen yhtäaikaa.
Onneksi on nähtävissä myös keskittämisestä poikkeavia trendejä: perustimme kotikuntaani Asikkalaan toimistohotellin, jonka pienet etätyötilat vuokrattiin loppuun alta aikayksikön. Myös useampi ministeriö selvittää paraikaa toimintansa alueellistamista.
Toivotan tulevaisuususkoa kuntien talousarviotyöhön ja hyvää Lapsen oikeuksien 30-vuotisviikkoa. Tässäkin lajissa negatiivisen kierteen sijaan tulisi löytää positiivinen vaihde.
*Julkaistu Seutu4 kolumnissa joulukuussa 2019