Sodan toivo elää kansassa

Suomi lähtee siitä, että mitä vahvempi kansamme on, sen paremmin meillä myös maana menee. Myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin elää ja hengittää kansan kautta. Ukrainan presidentin tuki oman kansan keskuudessa on lähes aukotonta. Putinin sodassa kansan arvo on puolestaan mitätön. Tässä on suurin ero. 

 

On tärkeä ymmärtää, että juuri Venäjän kansa voi olla rauhan avain.

Suurin osa venäläisistä elää siinä todellisuudessa, mikä valtion toimesta tarjotaan. Heiltä on pimitetty tietoa. He luulevat, että Venäjä puolustaa Itä-Ukrainan separatistialueita Ukrainan sorrolta. Väärää tietoa on paljon liikkeellä. Venäjän lakien mukaan ”valeuutisten” levittämisestä Venäjän armeijaan liittyen voi saada 15 vuoden vankeustuomion. Tämä tarkoittaa käytännössä koko Venäjän itsenäisen median tuhoamista. 

 

Myös Venäjällä sosiaalinen media tuo kuitenkin perspektiiviä ja moni ihminen ei ole enää sidottu vain yhteen totuuteen. 

Heistä osa hahmottaa totuuden, on järkyttyneitä ja häpeää Putinin väkivaltaisia toimia. Kovin monet heistä ei kuitenkaan vielä uskalla nousta vastustamaan totalitaarista järjestelmää. Tuhansia on vangittu mielenosoituksissa ja viranomaiset ovat ilmoittaneet, että kriittisiä lausuntoja sotaa vastaan pidetään maanpetoksena. Hallinto pyrkii viestinnässä vähättelemään omia tappioitaan ja liioittelemaan vastapuolen tappioita.

 

Venäjän sodankäyntiä on nähty muun muassa Tšetšenian ja Syyrian sotien kautta. Niissä Venäjän toiminta siviilejä eli tavallisia ihmisiä kohtaan on ollut säälimätöntä. Samankaltaisia aseita ja ratkaisuja näemme jo nyt Ukrainassa.

 

Myös venäjän omien sotilaiden ihmisarvon polkeminen on häikäilemätöntä. Tiedämme jo nyt, että monet venäjän sotilaat ovat tavallisia vastikään palvelukseen astuneita nuoria miehiä, jotka on värvätty sotilaiksi. Monet heistä menehtyvät Putinin valtapyrkimysten vuoksi.

Tämä on Putinin sota, ei venäläisten ihmisten. Etenkään Suomessa asuvat venäläiset eivät ole syyllisiä sotaan. Päivänvastoin, he voivat auttaa ratkaisemaan tilanteen. Kansanvallan tulisi tietenkin olla myös venäläisten oikeus. Venäjän kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat toimet auttavat siis myös meitä. 

 

Ennen kaikkea tämä sota on jo nyt muuttanut suhdettamme tietoon. Oikean tiedon tunnistaminen on vaikeaa ja sosiaalisessa mediassa reagoinnin tempo on opettanut meidät olemaan kärsimättömiä. Sodan tapahtumat muuttuvat tunneissa, jonka vuoksi tietoa ei ehditä vahvistamaan. Muodostuu ympäristö, jossa unohdamme liian usein kriittisen medialukutaidon. 

 

Suomalaisten kriittinen ajattelu on hyvällä tasolla, sillä meillä on riippumaton koulujärjestelmä ja sitä myöten kyky ajatella laajasti. Niiden lisäksi nyt tarvitaan myös kykyä luottaa ja malttaa. Esimerkiksi suomalaista tiedustelua on kehitetty merkittävästi, jonka takia päättäjillä on hyvät tiedot kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tämä tieto on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että sitä ei voi kaikilta osin jakaa sosiaalisessa mediassa tai torilla. Presidentti ja pääministeri toimivat hyvässä yhteistyössä ja eduskuntaa on hyvin informoitu. 

 

Kun talouspakotteita alkavat puremaan niin jää nähtäväksi, millä tavalla venäjän kansa reagoi kasvaneisiin hintoihin ja pankkien ahdinkoon. Ruplan arvo on romahtanut jo nyt ja esimerkiksi matkapuhelimen hinta kallistui pakotteiden tultua voimaan joka tunti. Venäjän pörssi on suljettuna, eikä suunnitelma sen avaamiseksi ole varmastikaan selvä. Talouselämä seisoo ja se tulee näkymään jokaisen arjessa. Mikään maa ei pitkään selviä kansainvälisen kaupan ulkopuolella.

 

Venäjän vastaiset pakotteet osuvat myös länsimaihin. Hinta on kova, mutta vaihtoehtoja ei ole.

 

Olen ylpeä siitä, miten urheiluvaikuttajat ovat lähtee lähteneet etunenässä vaikuttamaan venäläisten asenteisiin. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ja Euroopan jalkapalloliitto Uefa ovat sulkeneet Venäjän maajoukkueet ja seurajoukkueet lajin kansainvälisistä kilpailuista. Urheilun esikuvien kannanotoilla on iso symbolinen arvo siihen, millä tavalla tavalliset venäläiset näkevät sodan asetelmat. Tämä on pieneltä tuntuvaa vaikuttamista, jolla on kuitenkin suuri tavallisten rooli venäläisten arjessa.

 

Sain opiskella ja elää Venäjällä vuonna 2013. Suuri maa, josta mieleen jäi Venäjän keskellä asuvan suomalais-ugrilaisen Komin kansan rikas kulttuuri ja pohjaton ystävällisyys sekä Syktyvkarin Arktisten alueiden erikoisosaaminen. Nyt tämä kaikki yhteistyön rakentaminen tuntuu turhalta. Lyhyellä aikavälillä rautaesirippu laskeutuu ja yhteistyö jäätyy. Kysymys kuuluu: miten saamme toivoa paremmasta naapurisuhteista ylläpidettyä? Myös se tapahtuu jatkossakin todennäköisesti kansan kautta.

 

Maailma on aivan oikein tuominnut Venäjän toimet ja näyttänyt, että teoilla on seuraukset. Olemme osa länttä nyt ja tulevaisuudessa. Suomen tulee puolustaa jatkossakin vapautta, demokratiaa ja maiden itsemääräämisoikeutta. Kun suuret riitelee, pienet jäävät jalkoihin. Niin ei voi olla. 

 

Valtiovalta kantaa vastuuta Suomen turvallisuudesta, jotta tavallisten suomalaisten ei tarvitse. Sodan lopettaminen ja rauhan ylläpitäminen on nyt tärkeintä. Sodassa ei ole voittajia, vain silmitöntä julmuutta. Annan kaiken tukeni Ukrainan kansalle ja toivon Venäjän kansanvallan heräämistä.