Puheenvuoroni Nato-päätöksestä täysistunnossa

Tärkeintä on, että Suomi ei joudu enää milloinkaan sotaan.
Ajattelen ulkoministerin tavoin, että jos emme nyt käytä Nato-optiota ja reagoi muuttuneeseen turvallisuusympäristöön, myös se on valinta. Ajattelen, että se kaventaisi turvallisuuttamme. Se antaisi myös viestin siihen suuntaan, että olemme idän etupiirissä. Jokainen sukupolvi tekee tarvittavat ratkaisut omalta paikaltaan Suomalaisten turvallisuutta puolustaakseen.
Päätökseni on syntynyt pitkälle ulkoasiainvaliokunnan keskusteluiden pohjalta. Olen myös käynyt asiasta kiihkotonta kansalaiskeskustelua satojen ihmisten kanssa. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt vastikään käymäni keskustelut karjalaisten evakkojen kanssa Lahden evakkopatsaan juurella. Olen näistä juuristani kumpuavista keskusteluista syvästi kiitollinen.
Minulle painavinta jäsenyydessä on kolmen kärki: Ennaltaehkäisevä vaikutus, Itämeren vakaus ja turvallinen Pohjola.
1. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus kasvaa. Ei enää sotia.
2. Jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön itämeren alueella ja suomen lähialueella kasvaa. Turvallisuus lisääntyy ja huoltovarmuus kasvaa. Suomen huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus tarvitsee nimittäin toimivat vesiyhteydet Keski-Eurooppaan ja sieltä edelleen. Esimerkiksi nyt Venäjältä tuotujen fossiilisten polttoaineiden korvaaminen ei tule tapahtumaan pelkillä kotimaisilla polttoaineilla. Me tarvitsemme tuontia. Niin tarvitsee moni yritys ja ihminenkin. Komponentit, lääkkeet, ja jopa ruoka. Logistiikan turvaaminen on turvallisuuskysymys.
3. Jäsenyyden myötä pohjoismaisen yhteistyön turvallisuusulottuvuus voi syventyä. Toivon pohjolalta paljon niin arvoyhteisönä, kuin esimerkiksi taloudellisesti. Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa meille syvyyttä niin rauhantyöhön, kauppaan, huoltovarmuuteen kuin sotilaalliseen puolustukseenkin.
Olen etsinyt parempia ratkaisuja tuloksetta. Koen, että globaalissa maailmassa edes pelkkä erinomainen kansallinen puolustuskyky, Euroopan paras maanpuolustustahto ja uskottava kalusto ei riitä. Myöskään EU:n 42,7 artiklan lauseke ei tuo riittävää pelotetta sotien estämiseksi. EU ei ole muuttunut riittävästi, jotta se pystyisi vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Pohjoismainen malli olisi toimiva, mutta puolet sen maista on jo valinnut oman viitekehyksensä liittymällä Natoon. Pohjoismainen malli Ruotsin kanssa ei ole riittävä pienen maan turva.
Jäsenyys ei merkitse myöskään suomalaisten maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista eikä missään mielessä kansallisen puolustuskyvyn alasajoa. Suomalaisia ei siis tahtomattaan lähetetä Nato-operaatioihin.
Oikeusvaltio kunnioittaa aina kansanvaltaa. Siksi ei ole syytä hoputtaa ketään tässä salissa. Oma kantani on selvä, mutta arvostan niitä edustajia, joilla on kriittistä sanottavaa. Niin toimii oikeusvaltio, antaa kaikkien puhua ja puolustaa demokratiaa. Juuri se erottaa meidät Venäjästä ja monista muista sotaa käyvistä maista. Pitkällä aikajänteellä on kriittistä, että me kykenemme vahvistamaan luottamusta heihin, jotka eivät koe tätä päätöstä oikeaksi.
Aina välillä vanhassa mallissa pysyminen ei ole turvallisin ratkaisu.
Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.