Vastavalmistunut lahtelainen ammatillisen aikuiskoulutuksen opiskelija ihmettelee peruuntuneita oppitunteja ja viidesti kuukaudessa tapahtuvaa suihkulähteen tuijottelua (Yle 27.12.) Vuosi vaihtuu, ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen puolustaa Lahden torilla ammatillisen toisen asteen koulutuksen tilannetta (Yle 2.1.) Ministeri kiittää opiskelijoita epäkohtien esiin nostamisesta, mutta ammatillisen koulutuksen leikkauksia hän ei kadu.
Kaksi näkökulmaa suomalaisen – maailman parhaaksikin kehutun koulutusjärjestelmän – tilanteeseen: ministeri puolustaa ammatilliseen koulutukseen tehtyjä leikkauksia julkisen talouden säästöillä, alan opiskelija kertoo, mikä on lopputulos. Leikkausten keskellä työtään tekevillä opettajilla lienee kolmas näkökulma. He tekevät taatusti parhaansa, mutta säästöt ovat syöneet lähiopetustunteja, opettajien työhyvinvointia, opintojen suunnittelun resursseja.
Avuksi on tulossa ammatillisen koulutuksen reformi, yksi istuvan hallituksen kärkihankkeista. Ministerin on pakko uskoa uudistuksen kaikkivoipaisuuteen jo virkansa puolesta. Meillä muilla on oikeus epäillä, jos ei muuta. Reformin tavoitteena on muun muassa byrokratian vähentäminen, henkilökohtaisemmat opiskelupolut ja työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen, mutta pelastaako se ammatillisen koulutuksen?
Epäilen, että ei. Reformista ei ole apua, jos sen toimeenpano ja puuttuvan rahoituksen takia torsoksi. Rahoitusta tarvitaan etenkin opiskelijakohtaiseen perusopetukseen, kuten lähiopetuksen määrään, työssä tapahtuvan oppimisen ohjaukseen ja erityisen tuen tarpeessa oleviin opiskelijoihin. Työelämässä tarvittavat taidot ja ammatillinen osaaminen vaativat opettajien tukea ja läsnäoloa. Työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa on oma merkityksensä, mutta elinkeinoelämän niskoille ei velvoitetta ja kustannuksia nuorten kouluttamisesta ei voi ilman ohjausta sälyttää.
Elinkeinoelämän ja poliitikkojen huuto osaavan työvoiman pulasta istuu huonosti ammatillisen koulutuksen leikkauksiin. Maan kilpailukyky säilyy vain pitämällä huolta koulutuksen laadusta läpi koko koulutusjärjestelmän. Se edellyttää ammatillisen koulutuksen ja opetuksen arvostamista, mutta myös resursseja, suomeksi sanottuna rahaa ja aikaa laadukkaaseen opetukseen.
Hilkka Kemppi
Valtion nuorisoneuvoston jäsen
Julkaistu Uusi Lahti lehdessä ja Itä-Häme lehdessä 17.1.