Äiti näyttää kipeää kurkkuaan ja kertoo väsyneensä lapsensa tuen tarpeeseen. Lääkäri määrää lääkkeen ja kirjoittaa lähetteen jatkotutkimuksiin. Perhe saa saman katon alta perhekeskuksesta kotipalvelua ja monitoimijainen työryhmä kokoontuu miettimään, miten lasta voisi tukea paremmin koulupolun kynnyksellä. Samalla keskustellessa selviää, että perheen mummo ei enää pärjää yksin muistisairauden kanssa. Hän pääsee tuetun asumisen piiriin lähelle tytärtään eikä hintalappu ole kohtuuton. Mummo saa päivätoiminnassa kuntoutusta ja hänen luonaan on helppo vierailla. Äidin jaksamista varjostaneiden asioiden vyyhti selkenee.
Tämä on visio hyvin toimivasta huolenpidosta.
Päijät-Hämeessä säästämisen tietä on kuljettu jo liian pitkään. Tuloksena on kulujen kasvua väärissä paikoissa, henkilöstön uupumista ja lasten ja nuorten hyvinvointivajetta. Entä, jos vaihtaisimme suuntaa? Vain ennaltaehkäisevällä yhteistyöllä ja saavutettavilla palveluilla voidaan saada aikaan vaikuttavaa toimintaa ja säästöjä. Asiat on saatava kuntoon ennen kuin lasku kasvaa.
Suomessa on suhteellisen matala kuolleisuus monissa vakavissa sairauksissa, mutta korkea kuolleisuus ennaltaehkäistävien vaivojen kohdalla. Mielenterveyden häiriöistä johtuvat kulut ovat Suomessa noin 11 miljardia euroa. Teen joka päivä töitä sen eteen, että alueiden hyvinvointieroja tasaava sote-ratkaisu saadaan aikaan ja ennaltaehkäisevä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulee kunnille taloudellisesti kannattavaksi. Hyvinvointikuntayhtymän tulee tehdä töitä sen eteen, että palveluiden saatavuus on turvattu ja vuoropuhelu eri toimijoiden välillä toimii. Ennen kaikkea lasten ja perheiden ja tuen tulee olla aukotonta.
On tehokkainta turvata tuki sieltä, mistä kaikki alkaa. Peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kertoi kolme viikkoa sitten rahanjaosta uusille sosiaali- ja terveyskeskuksille. Avustuksia sote-keskusten perustamiseen voi hakea joulukuusta lähtien. Tiedotustilaisuudessa korostui lääkärien asema, mutta rahoitus on tarkoitettu myös varhaisen tuen, kuten perhekeskustyön kehittämiseen. Kannan huolta erityisesti mielenterveydestä ja arjen tarpeista. Oleellista on kartoittaa sosiaalialan ilmiöt, joissa sote- tai sivistyspalvelut, järjestöt ja yritykset eivät voi toimia yksin. Esimerkiksi lapsi- ja perhepalveluissa tarvitaan monitoimijaista yhteistyötä, jota on jo rakennettu perhekeskuksiin.
Palvelupolkuja tulisi miettiä kokonaisuutena ja ihmislähtöisesti, ei hallinnollisina palveluina, joista karsiessa lasku kaatuu omaisten käsiin. Mikä on yhden palvelupolun kokonaiskustannus, kun mummoa kuskataan kelataksilla pitkin maakuntaa tutkimuksiin ja hoitoihin? Tätä ei talousarvioihin lasketa. Loppujen lopuksi avoin piikki jää meille veronmaksajille, ellei peliä pelata avoimin kortein.
Ministeriö käynnistää pian ohjelman julkisten palveluiden tuottavuuden vahvistamiseksi. Pian käydään myös Päijät-Hämeen kanssa keskustelu siitä, miten valtion tuella lisätään yhteistyötä ja saadaan enemmän aikaan nykyisillä rahoilla. Me olemme jo muutama vuosi sitten saaneet ministeriöltä huomautuksen siitä, että vastaamme ihmisten palvelutarpeisiin liian myöhään.
Hallinnon tasolta on jalkauduttava ihmisten pariin. Liian myöhään saatu apu on aina yksilön ja perheen kannalta huonoin vaihtoehto. Ennakointi, ennaltaehkäiseminen ja hyvinvoinnin tasainen jakaantuminen kaikille ihmisille ei ole mahdoton visio.
Teksti on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa kolumnina 9.11.2019.