Suomessa on nähty tarina siitä, kuinka sodan jälkeisistä luokista ja elinkeinojen murroksista on ponnistettu ylös koulutuksella. Nyt tarina on taipumassa siihen, että keskitämme koulujamme ja palveluitamme väkiluvun vähetessä. 2020-luku on osoittautunut omalla tavallaan ratkaisevaksi ja me elämme sen toista vuotta. Kun lapset vähenevät, tarvitaan aluepoliittisia keinoja, joilla lähikoulutusta vahvistetaan.
Koulujen lakkautuksia perustellaan usein taloudellisin perustein, mutta tilastot eivät puhu tämän puolesta. Valtakunnallisesti koulujärjestelmää on näivetetty sadan koulun vuosivauhtia ilman tuloksia siitä, että se olisi kannattavaa. Tilastokeskuksen mukaan perusopetuksen reaalimenot ovat kasvaneet 9 % alle kahdessakymmenessä vuodessa. Oppilasta kohden laskettuna menot ovat nousseet viidenneksellä. Peruskoulujen määrä on puolittunut samalla kun koulujen koko on kaksinkertaistunut ja luokkakoot ovat kasvaneet. Myös mielenterveyden tuen tarpeen kasvu on kävellyt tilastoissa käsi kädessä koulujen vähentämisen kanssa.
Pedagogiset kysymykset eivät ole kunnissa mustavalkoisia. Tasa-arvoa ei ole se, että lapset käyvät samaa koulua vaan se, että kunnista löytyy kaikkien tarpeisiin sopiva oppimisympäristö ja ryhmät pysyvät kohtuullisen kokoisina. Myöskään seinät eivät määritä koulutuksen laatua vaan opetuksen sisältö. Opetussuunnitelmat taipuvat mihin vain tiloihin ja esimerkiksi pienissä kouluissa käytetty yhdysluokkapedagogiikka on toimiva opetusratkaisu hyvin toteutettuna. Kuntapäättäjien ja valtion tulee yhdessä vastata siihen, miten kouluverkko ja varhainen tuki saadaan pidettyä myös maaseudulla elämisen ja lasten oikeuksien kannalta toimivana. Lähikoulu ja esimerkiksi oppimista tukevat etäopiskelumahdollisuudet mahdollistavat sen, että lapset voivat keskittyä opiskelemaan ja oppimaan pitkien koulumatkojen sijaan. Joustavat ratkaisut mahdollistavat lähipalveluiden kehittämisen ja lasten vähenevään määrään varautumisen yhtä aikaa.
Huolta herättää myös toisen asteen tilanne. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan lukiokoulutuksen alueellisen saatavuuden heikentäminen vaikuttaa ennen kaikkea nuorten koulutusalavalintaan, kun taas ammatillisen koulutuksen tarjonnan supistamisella voi olla merkitystä myös sekä tutkinnon suorittamistodennäköisyyteen että valmistumiseen käytettyyn aikaan.
Koulutuksen keskittämiselle tulee tehdä stoppi. Keskusta on esittänyt yhtenä ratkaisuna toisen asteen lähikoulumallia. Tavoitteena on, että ammattikoulussa opiskeleva nuori voisi suorittaa esimerkiksi yleissivistävät opinnot lukiossa ja lukiokursseja löytyisi ammattikouluista. Kouluihin tulisi saada myös rahoituksen kannusteita saavutettavuuteen. Helpoimmin tämä on toteutettavissa lukiokoulutuksessa, jossa pienten lukioiden lisä taipuisi saavutettavuuslisäksi. Sen avulla turvattaisiin mahdollisuus oppivelvollisuuden suorittamiseen lähellä kotia. Myös peruskouluissa saavutettavaan koulutukseen kannustavia ratkaisuja on korkea aika etsiä.
Tuloerot ovat kasvaneet ja niin ovat myös alueelliset ja sukupolvien väliset erotkin. Toisaalta myös positiivia uutisia on kuulunut, sillä koronavuosi on kääntänyt väestökehityksen suuntaan ainakin hetkellisesti ja neuvoloissa on väkeä ruuhkaksi asti. Koulu antaa meille eväitä maailman tulkitsemiseen ja toisten huomioimiseen. Alueellisesti saavutettava koulutusjärjestelmä on ehto sille, että yhdenvertaisuus toteutuu. Sivistyksellä on juuri nyt paljon pelissä.
Kolumni julkaistu Itä-Hämeessä 22.1.2021.