Professori Atte Korholan johtaman alueellisen työryhmän ehdotus tiedekansallispuiston perustamisesta Evolle julkaistaan kesäkuun loppuun mennessä. Alueellisen työryhmän valmistelun rajaaminen vain ja ainoastaan tiedekansallispuistoon liittyviin kysymyksiin on sulkenut muut vaihtoehdot pois keskustelusta.
Siksi kiitän Juhani Honkaa ja Jari Koskista (HäSä 3.5.) keskustelunavauksesta Evon tiedepuiston perustamiseksi. Samansuuntaisia linjauksia kuulimme myös muun muassa paikallisen ammattikorkeakoulun suunnalta viime syksynä ja Evon kehittämistä retkeilyalueena on pohdittu myös tuoreessa Evon retkeilyalueen maankäytön ja matkailun yleissuunnitelmassa. Alue sai juuri valtiolta tukea nimenomaan retkeilyaluetoiminnan virkistämiseksi, kun valtio teki retkeilyalueiden korjausvelan paikkaamiseen miljoonan euron korotuksen.
Viime syksystä asti olen tavannut alueen eri toimijoita ja kuullut heidän ajatuksiaan tiedekansallispuiston valmistelusta sekä Evon kehittämisestä. Viesti on ollut vahva. Evoa halutaan kehittää ja sen monimuotoisuus turvata ilman kansallispuiston perustamista, sillä sen nähdään rajoittavan merkittävästi nykyisten toimijoiden mahdollisuutta alueen käyttöön. Näihin viesteihin olen perustanut oman kantani. Kannatan Evon voimakasta kehittämistä retkeilyalueena. Evoa tulee kehittää ennen kaikkea luonnon monimuotoisuutta, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja luonnonvara-alojen koulutusta edistävänä alueena.
Tiedekansallispuistoon ripustautumisen sijaan toivoisin kuulevani monipuolista keskustelua retkeilyalueen mahdollisuuksista. Evon retkeilyalueen kehittäminen ja tiedepainotuksen lisääminen eivät sulje toisiaan pois. Evolla on historiansa myötä perustellut syyt vahvistaa brändiään tieteen saralla. Tämä on avaus, johon kannattaa tarttua.
Useammassa keskustelussa on mainittu kansallispuiston vahvan brändin merkitys yhtenä perusteluna tiedekansallispuistolle. Meillä poliitikoilla on tässä tehtävä. Meidän tulee omalta osaltamme lisätä retkeilyalueiden tunnettuutta sekä rahoitusta. Sen täytyy olla poliittinen valinta. Tarvitsemme Suomessa jatkossakin alueita, joissa metsien monet mahdollisuudet suojelusta metsästykseen, metsänhoitoon ja virkistäytymiseen yhdistyvät.