Keskustelu Evosta sai positiivisen käänteen. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä vastasi 16 kansanedustajan kanssa jättämääni kirjalliseen kysymykseen hallituksen toimista valtion retkeilyalueiden kehittämiseksi. Ministeri Lepän vastauksesta käy ilmi, että myös hän tunnistaa retkeilyalueiden keskeisimmät kehitystarpeet ja toimiin retkeilyalueiden vahvistamiseksi on tartuttu. Myös Evon kehittäminen saa vastauksessa vihreää valoa.
On selvää, että tällä hetkellä retkeilyalue-brändi ei ole riittävän tunnistettava. Tämän vuoksi retkeilyalueiden käyntimäärät eivät ole lisääntyneet samassa määrin kuin kansallispuistoissa. Valtion resursointi luontomatkailua tukevaan infrastruktuuriin on ollut pitkään laskevaa, mistä on aiheutunut merkittävää korjausvelkaa. Toisin sanoen pitkospuut ja reittimerkit ovat rapistuneet eikä esteettömiä reittejä ole kehitetty riittävästi. Retkeilyalueiden kehittämistarpeesta kertoo myös se, ettei yhtään uutta retkeilyaluetta ei ole perustettu vuoden 1994 jälkeen.
Iloitsen vastauksesta, että maa- ja metsätalousministeri on käynnistänyt kehittämisprosessin valtion retkeilyalueiden roolin kirkastamiseksi. Lähtökohtana on, että valtion retkeilyalueita kehitetään monipuolisen luontoliikunnan ja harrastamisen alueina. Lisäksi Metsähallitus sai joulukuussa 2020 valmiiksi retkeilyalueiden matkailun ja maankäytön yleissuunnitelmat. Suunnitelmissa arvioitiin luontomatkailua tukevan palvelurakentamisen sijoittumista retkeilyalueille ja ne on laadittu tiiviissä vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kanssa. Suunnitelmat toimivat hyvänä pohjana kehittämistyölle tästä eteenpäin.
Ministeri ottaa vastauksessaan kantaa keskusteluun Evosta. Hän toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön tarkoituksena on kehittää Evoa yhdessä Metsähallituksen kanssa jatkossakin monipuolisena retkeilyalueena. Vastauksessaan hän myös korostaa, että retkeilyalue sopii alueelle kansallispuistoa paremmin luontomatkailun ja maankäytön suunnitelmien vuoksi.
Retkeilyalueiden ehdoton vahvuus on monipuolisuus. Valtion maankäytössä tarvitaan enenevässä määrin ulkoiluun erikoistuneita alueita, jotta voitaisiin vastata kasvavaan ja monipuolistuvaan virkistyskäytön ja luontomatkailun kysyntään. Retkeilyalueille on mahdollista ohjata myös sellaisia aktiviteetteja, minkä järjestäminen ei välttämättä sovi luonnonsuojelualueille. Tällaisia toimintoja ovat mm. isommat suunnistuskilpailut, leirit, frisbeegolf-radat ja maastopyöräily sekä metsästys. Retkeilyalueille mahtuu sekä luonnon suojelun että kestävän käytön tavoitteet.
Retkeilyaluerahoitus on poliittinen valinta, jonka vuoksi nyt on tekojen paikka. Kirjallisen kysymykseni vastaus lupaa hyvää myös Evolle ja Hämeeseen. Valtio tarvitsee suunnitelmiinsa aina kunnan, järjestöt ja asukkaat kumppanikseen. Olisiko aika ottaa askel eteenpäin ja lähteä yhdessä kehittämään Suomen ensimmäistä tiedepainotteista retkeilyaluetta Evolle?
Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa 20.10.2021.