Köyhissä kodeissa asuvien lasten määrä on kasvanut, vaikka hyvinvointi Suomessa on muuten lisääntynyt. Perusturvan varasta pois pääseminen on myös hidastunut ja köyhyys on siten periytyvää ja aiempaa syvempää. Koronapandemian aikana lapsiperheköyhyys on tullut entistä näkyvämmäksi, kuin lomautukset, irtisanomiset tai etäopetuksen aikaiset ruokakulut ovat koskettaneet monen arkea ja tulleet yllätyksenä. Lapsiperheköyhyysilmiön pysyvyys kertoo siitä, ettemme ole vielä onnistuneet puuttumaan oikeisiin juurisyihin.
Tartuin tähän ongelmaan yhdessä asiatuntijaryhmän kanssa, kun käynnistimme selvityksen lapsiperheköyhyyden poistamiseksi yli kaksi vuotta sitten. Eroon lapsiperheköyhyydestä- selvitys julkaistiin ja luovutettiin valtiovarainministeri Annika Saarikolle ja sitä kautta valtioneuvostolle viime syksynä.
Päijät-Hämeessä lasten pienituloisuusaste on maan kolmanneksi korkein ja meillä on myös paljon periytyvää huono-osaisuutta. Myös eroperheiden osuus on muuta maata suurempi. Siksi vastavalitun aluevaltuuston kannattaakin kiinnittää huomio erityisesti lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin. Lapsiperheköyhyys kuuluu kasvaviin haasteisiin, joihin ei voida puuttua vain rahaa lisäämällä. Siihen tulee puuttua interventioina useissa eri paikoissa ja myös toimintakulttuuria uudistamalla. Kokoamamme selvitys tiivistää 20 keinoa puuttua lapsiperheköyhyyteen. Osa niistä päätetään aluevaltuustoissa.
Tutkimusten mukaan varhainen tuki on tehokkain keino köyhyyteen puuttumiseen. Siksi ilmiöön tulee puuttua jo ennen lapsen syntymää. Äitiysneuvoloiden ja lastenneuvoloiden kattavuus on erinomaista, ja siksi neuvolapalveluiden tarjoamasta tuesta on tehtävä aukotonta. Neuvolaterveydenhoitajilla on oltava aikaa ja resursseja kohdata perheet ja rakentaa työnsä tueksi monialaista yhteistyötä. Selvityksessä ehdotammekin, että äitien synnytyksestä palautumista jouduttavasta fysioterapiasta on tehtävä kaikille tarjottava kiinteä osa neuvolapalveluita ja perheiden taloudellinen tilanne tulee ottaa puheeksi jo neuvolassa. Oppilashuoltoa on kehitettävä jatkossakin lähipalveluna koulun arjessa. Päijät-Hämeessä olemme myös edelläkävijöitä yhden oven taktiikalla toimivien perhekeskusten kehittämisessä. Tätä tärkeää työtä on syytä jatkaa ja ottaa jatkossakin rohkeasti järjestöjä ja seurakuntia mukaan. Esimerkiksi mielenterveyden tukeen ja eroperheiden apuun meillä on vielä varaa panostaa.
Varhaisella puuttumisella on tärkeä rooli myös synnytyksen jälkeisen alakulon ja masennuksen hoidossa. Sen osalta Päijät-Hämeen on syytä hyödyntää jo olemassa olevia onnistumisia. Esimerkiksi Lahden diakonialaitoksen Vauvan Taika -työ on hyvä esimerkki toimivasta vertaistoiminnasta. Jo vuosia kestäneessä toiminnassa keskitytään luomaan ja vahvistamaan äidin ja vauvan välistä suhdetta jo raskausaikana. Vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen suojaa perhettä pitkälle nuoruuteen.
Myös Suomen hallitus on satsannut lasten ja perheiden hyvinvointiin. Olemme hyväksyneet perhevapaauudistuksen ja kansallisen lapsistrategian, laatineet toimintaohjelman kiusaamisen ehkäisemiseksi sekä ottaneet lapsibudjetoinnin käyttöön valtion budjetissa. Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee, että lapsen etu on aina ensisijaista ihmisten oikeuksia ja palveluiden velvollisuuksia punnitessa. Tämä on hyvä pitää mielessä jatkossakin, kun päätöksiä tehdään.
Lapsiperheköyhyyteen puuttuminen vaatii vielä toimia kaikilla päätöksenteon tasoilla. Työn tueksi toimitamme melko tuoreen selvityksen kaikille aloittaville aluevaltuutetuille luettavaksi. Lapsiperheköyhyyden poistaminen edellyttää erityisesti maakunnallisella tasolla yhteistyötä eri ryhmien välillä ja poliittista tahtoa. Ilman niitä, kärsijäksi jää lapsi, joka ei itse osaa pyytää apua.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Itä-Häme -lehdessä 29.1.2022.