Puhdas luonto on meille suomalaisille luovuttamaton arvo. Monen sielunmaisema on sinertävissä vaaroissa, tyynessä mökkijärvessä tai vaellusreittien varrella. Minullakin ajatus lentää usein Pulkkilanharjua pitkin. Luonnon vaaliminen on yhteinen vastuumme.
Luonnossa liikkuminen tekee tutkitusti hyvää keholle ja mielelle. Jo tovin oleilu luonnossa laskee sykettä ja stressihormoneita. Lapsilla maassa möyriminen lisää vastustuskykyä. Siksi jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus päästä luontoon. Laajat jokamiehenoikeutemme tuovat luonnossa liikkumisen ja luonnonantimista nauttimisen kaikkien ulottuville ainutlaatuisella tavalla maailmassa.
Samalla on muistettava, että metsä on usein jonkun omistama, erityisesti meillä Etelä-Suomessa, jossa valtion maita on vähän. Omaisuuden suoja on perusoikeus, jonka arvostus kannattaa pitää luonnon vaalimisen yhtenä peruskivenä. Uuden luonnonsuojelulain hyväksymisen yhteydessä eduskunta korostikin juuri maanomistajien oikeusturvaa. Uskon, että tämä vahvistaa onnistuneessa luonnonsuojelussa tarvittavaa luottamusta.
Metsien hoitoon ja käyttöön kohdistuu nyt paljon intohimoja. Meidän on sovitettava yhteen metsiin liittyviä eri arvoja ja odotuksia. Luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata myös talouskäytössä olevissa metsissä. Tutkimusten mukaan metsänomistajat haluavat vaalia luontoarvoja metsissään. Tämä näkyy myös Metso-ohjelmaan suojeltavaksi tarjottujen kohteiden määrässä.
Laajalla yhteistyöllä on saatu tuntuvia tuloksia luonnon hyväksi myös meillä Hämeessä. Heinolassa Isiäis-järven arvokkaita lintuvesiä on kunnostettu talkoovoimin ja Helmi-ohjelman rahoituksella. Sysmässä Virtaankoski vapautuu järvitaimenen vaellukselle paikallisten, järjestöjen, yksityisten rahoittajien ja Nousu-ohjelman tuella. Asikkalan Kalkkistenkoskella taas elvytetään Päijänteen uhanalaista järvitaimenkantaa ELY:n tuella. Tällaisia käytännön teoilla ja yhdessä tekemällä saavutettuja onnistumisia tarvitsemme lisää.
Puhtaan luonnon varassa kasvaa myös kestävä luontomatkailu. Olen iloinen, että viime vuosina retkeilyreitistöjen kuntoon on panostettu ennennäkemättömällä tavalla. Se on tarpeen, sillä Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen kävijämäärä on noussut reilusti. Niiden rinnalla Evoa kannattaa kehittää retkeilyalueena, jossa yhdistyy matkailu, tutkimus, suojelu, metsänhoito ja eräkulttuuri.
Myös kansainvälisesti luontoarvojen turvaamiseen on herätty. Viime vuoden lopulla Kanadassa hyväksytty YK-sopimus kokosi maailman maat yhteisten luontotavoitteiden taakse. Suomalaista luontoa voimme turvata kuitenkin vain Suomessa. Luottamus ja laaja yhteistyö on tälle hyvä perusta. Meidän on yhdessä huolehdittava luonnosta, jotta tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus nauttia siitä.