Omakotitalon kattoremontti syyssateiden aikaan on muistuttaneet minua keskustan kestävästä lupauksesta: tupa on jätettävä seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin olemme sen itse saaneet.
Miten tämä lupaus paremmasta huomisesta on mahdollista toteuttaa yhtälössä, jossa Suomea vaivaavat hitaasti hiipivät kriisit talouden ja väestön osalta, ja näkymä Ruotsista Lähi-itään on synkkä ja väkivaltainen?
Toisaalta juuri vielä ratkaisemattomat kriisit opettavat, että kestävä pohja tulevaisuudelle luodaan perusasioiden kautta. Ruotsin jengiytymisessä on loppujen lopuksi kyse nuorista miehistä, joiden lähipalveluita olemme syöneet äkkirikastumisen toivossa.
Suomen talouden ahdingossa on kyse mm. mielenterveyden vuoksi eläkkeelle jääneistä nuorista ja kalliista kansansairauksista, joita emme ole ratkaisseet. Toimivat lähipalvelut ovat edellytys taloudelliselle menestymiselle ja turvallisuuden tunteelle.
SIKSI HALLITUKSEN suurin pommi on ollut 1,4 miljardin euron leikkaus neuvoloista, perhekeskuksista, terveysasemista, hoivakodeista ja vuodeosastoista. Summa on valtava ja säästö mahdoton toteuttaa annetussa aikataulussa.
Suomalaisten lähipalvelujen alasajo on lyhytnäköistä politiikkaa. Sen voi kuvitella hetken helpottavan raha- ja muita paineita, mutta lopputulos tulee kalliiksi. Siksi teimme hallitukselle välikysymyksen.
Kun lähipalvelut häviävät, lisää ihmisiä jää hoitamatta, kilometrejä palveluiden luo tulee lisää ja työntekijät ajetaan vielä tiukemmille.
Rahaa menee entistä enemmän, ei entistä vähemmän.
Hallituksen tulisi harkita keskustan esitystä siirtää matkakustannusten 300 miljoonan euron korvaukset Kelasta hyvinvointialueiden kukkaroon. Matkat hoitoihin maksavat, emmekä voi siltä päätöksiä tehdessä ummistaa silmiämme.
Ihmettelen kokoomuksen takinkääntöä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Petteri Orpo kertoi välikysymyskeskustelun aikana eduskunnalle, että hallituksen tavoitteena ei ole turvata terveysasemaa joka kuntaan.
Vielä aluevaalien alla Orpo kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan kokoomuksen olevan sitoutunut siihen, että sote-palvelut järjestetään ihmisten tarpeen mukaan jokaisella paikkakunnalla.
Linjanmuutos on törkeä takinkääntö. Tällä linjalla Orpon hallitus tulee syventämään alueiden ja ihmisten välistä eriarvoistumista.
Luottamusta ei herätä myöskään hallituksen tyyli perua viime kaudella hyväksyttyjä lakipaketteja viime tingassa. Vaikka osaajapulan takia hoitajamitoituksen voimaantulon siirtäminen on perusteltua, ei sen varjolla tulisi kurittaa alueiden taloutta.
Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialue on valmistautunut uuteen hoitajamitoitukseen 9 miljoonan euron hankinnoilla. Hallituksen siirtäessään lain voimaantuloa, jäävät kustannukset maksettavaksi hyvinvointialueelle, mutta valtion rahaa ei tule. Tämä tarkoittaa valtavaa 9 miljoonan euron leikkausta pirkanmaalaisten vanhusten palveluihin.
Vain muutama viikko sitten vammaispalvelulaki peruttiin samalla tyylillä vain kaksi päivää ennen vammaisten ihmisten palveluiden parantumista.
Vammaispalvelulain lykkääminen oli erityisen vahingollista myös siksi, että osa autismi- ja neurokirjoon kuuluvista lapsista jäi lykkäyksen myötä kokonaan ilman luvattuja palveluita. Valmistautumisen kustannukset tulivat hyvinvointialueelle, mutta valtion rahat parannuksiin peruttiin.
Kuinka kauan jo nyt ahtaalla olevien hyvinvointialueiden talous enää kestää hallituksen poukkoilevaa politiikkaa?
Orpolla on tiukan valinnan paikka: pistetäänkö rahaa Turun tunnin junaan vaiko sittenkin suomalaisten turvalliseen huomiseen? Keskustalta puolestaan vaaditaan nyt sisua ja taitoa pitää tupa lämpimänä, korjata vuotava katto ja nähdä jo tuleva auringonpaiste.
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan Puheenvuoro-kolumnipalstalla 26.10.2023.