Viikko sitten kyselytunnilla pääministeri Petteri Orpo antoi väärää todistusta sote-uudistuksen kustannuksista. Orpo väitti, että itse uudistus on lisännyt sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia.
Eduskunnan saamien julkisten lausuntojen mukaan asia ei ole näin.
Kustannusten syitä on käyty läpi sekä valtiovarainvaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Soten kustannuksia on nostanut poikkeuksellinen palkkaratkaisu, poikkeuksellinen inflaatio ja ostopalvelut kuten vuokralääkärit. Ja pelkästään viimeksi mainittu maksoi viime vuonna 600 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja.
Lienee turhaa muistuttaa, että valtionvarainministeriön laskema veronkorotuspaine kunnille ilman uudistusta olisi ollut jo ennen inflaatiota kahden prosenttiyksikön korotus tänä vuonna.
ON tietenkin totta, että uudistus tulee aivan liian myöhään ja koronan vuoksi myös huonoon väliin. Sen vuoksi nykyisellä hallituksella on erityinen vastuu tarkastella riittävää rahoitusta muuttuneessa toimintaympäristössä.
Suurin pettymykseni hallituksen toiminnassa on se, että hallitus ei ole kyennyt tarjoamaan vuodessa yhtään lääkettä hyvinvointialueiden tueksi. Sen sijaan hallitus leikkaa 2 miljardia euroa sosiaali- ja terveyspalveluista, mikä pakottaa hyvinvointialueita keskittämään ja kasvattamaan hoitojonoja.
Äkkijyrkät säästöt lisäävät kustannuksia. Kuvaavaa on se, miten hallitus keskittää sairaalaverkkoa, vaikka keskittämisestä saatavia säästöjä ei ole kyetty laskemaan historiassakaan ja uusin tieto kertoo kasvavista kustannuksista.
KEHYSRIIHIPAKETIN suurin puhallus oli norminpuruksi kuvatut leikkaukset. Myös keskusta kannattaa normien purkua, mutta se ei saa tarkoittaa rahojen imurointia pois hyvinvointialueilta.
Normipurkutalkoiden idea on se, että antaa hyvinvointialueille lisää päätöksentekovaltaa. He tuntevat oman alueensa ja mahdollisuudet tehdä resurssitehokkaasti. Tämä ei tapahdu, mikäli tarkoitus on vain näivettää ja keskittää.
Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pelastaminen tarvitsee vahvaa keskustaa. Keskusta on esittänyt 13 keinoa sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntoon saamiseksi eli vaihtoehtoja hallituksen linjalle on.
ENSINNÄKIN leikkaukset on peruttava ja aikaa annettava alijäämien kattamiseen, jottei tehdä hätiköityjä päätöksiä. Kela-kyytien kustannuspaikka pitäisi siirtää hyvinvointialueille, jotta kokonaisuus etäisyyksien kasvamisessa realisoituisi.
Hyvinvointialueiden on keskityttävä myös tehokkaisiin hankintoihin, joita kehitetään tällä hetkellä pilottina esimerkiksi Päijät-Hämeessä.
Pohjois-Pohjanmaalla onnistuttiin vapauttamaan 63 henkilön työpanos muihin tehtäviin tekoälyn avulla. Tekoäly potilasturvallisesti hoitaa kirjaustyötä.
Tämänkaltaisia esimerkkejä tulisi johtaa kansallisesti ja antaa hyvinvointialueille mahdollisuuksia kehittää toimintansa vaikuttavuutta. Kehittämisen sijaan hallituksen linja on ollut se, että valtaa keskitetään valtiovarainministeriöön ja alueiden omia ratkaisuja vähennetään.
Lisäksi Kela-korvausten kasvattaminen yksityisen sektorin kukkaroon romuttaa entisestään julkista laadukasta palvelua ja vaikeuttaa henkilöstön saatavuutta.
Kela-korvaukset tulisi kohdentaa sinne, missä julkisella puolella ei pystytä palvelemaan. Tällaisia tarpeita ovat muun muassa hedelmöityshoidot, naistentaudit ja suunterveys. Nyt rahaa pumpataan julkisista palveluista satoja miljoonia yksityiselle puolelle.
TODELLISUUDESSA osa hallituksen säästöistä on sellaisia, että hyvinvointialueet eivät pysty edes toimeenpanemaan niitä.
Esimerkiksi ikääntyneiden hoivan henkilöstömitoituksen väljentäminen ei onnistu kaikkialla, kun osa hoivasta on yksityisiltä yrityksiltä ostettua ja hyvinvointialueet ovat tehneet useamman vuoden pituisia sopimuksia.
Keinoja soten pelastamiseksi siis olisi, mutta hallitus ei ole näitä halunnut kuulla.
Koko Suomen vuoksi toivon, että pääministeri päivittää faktat kuntoon ja tarttuu keskustan esittämiin ehdotuksiin yksi kerrallaan. Laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat liian arvokkaita menetettäväksi vallan vuoksi.
Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 23.5.2024