Vaikka kesä on saanut ajatukset irti arjesta niin lomakauden päätös palauttaa oleellisen ääreen. Kesän uutiset täyttyivät yritysten yt-neuvotteluista ja ympäri Suomen kasvavista työttömyysluvuista. Tämä näkyi myös lomakohteissa, sillä epävarmuuden keskellä rahaa käytettiin harkitummin. Kasvava työttömyys kertoo talouden heikosta tilanteesta.
Yksi suurimmista peloistani on 90-luvun laman kaltaisen työttömyyden uusinto, jossa monen ihmisen arki on taistelua toimeentulosta, hyvinvoinnista ja tulevaisuususkosta. Työllisyys ei ole vain numeraalinen tavoite tai väline saada valtion alijäämää taittumaan. Työpaikka on monelle mahdollisuus kehittää itseään, taloudellinen turva, yhteisö tai arjen rutiini.
Tilastokeskuksen mukaan puolet suomalaisista uskoo työttömyyden kasvavan vuoden sisään. Se kertoo heikosta uskosta talouteen ja hallituksen työllisyystoimien purevuuteen. Heikkoa tulevaisuususkoa on viljellyt myös uutiset, jotka kertovat karuja lukuja yritysten irtisanomisista. Onko pelkoni työttömyyspommista siis aiheellinen?
Tuoreimman työllisyystilaston mukaan kesäkuussa työllisiä 2 696 000, mikä on 41 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömyys on kasvanut erityisesti nuorten keskuudessa. Itse jaksan uskoa, että he tulevat vielä näkemään valoisampia ajanjaksoja, mutta tässä ajassa murentuva tulevaisuususko on otettava tosissaan.
Mikäli uskoa esimerkiksi työllistymiseen omalle alalla ei ole, opiskelut tuntuvat turhalle ja elämässä etenemisen tuntuu merkityksettömältä. Epävarmuus vähentää yrittäjyyttä ja lapsista haaveilua. Työttömyys ja kokemus riittämättömyydestä voi pahimmillaan johtaa päihderiippuvuuksiin, mielenterveysongelmiin ja rikollisuuteen. 90-luvun lama osoitti huono-osaisuuden periytymisen kierteen, minkä vuoksi nuorten työllisyyslukemat eivät todellakaan ole vain lukuja.
Pirujen maalailujen sijaan, haluan keskittyä ongelman ratkaisuun. Orpon hallitus sai perintönä ennätyksellisen hyvät työllisyyslukemat viime hallitukselta. Työpaikkojen lisääminen ja työn mahdollistaminen yhä useammalle ovat olleet perusteena monelle ikävälle leikkaukselle ja lakkautukselle, esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkautusta perustellaan 10 000 työllisellä. Peräänkuuluttaisinkin ensimmäisenä realismia hallituksen tavoitteisiin ja ongelman todellista kohtaamista.
Hallituksen työelämäheikennykset, kuten vientivetoinen palkkamalli ja ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus tuskin tuo lisää työpaikkoja. Hallituksen fokus on siis pelkästään ideologisissa muutoksissa sen sijaan, että tarttuisivat ratkaisemaan todellista ongelmaa. Nyt tarvitaan panostuksia kasvutoimiin, erityisesti yritysten elinvoiman ja suomalaisten osaamisen vahvistamiseksi.
Keskusta esitti viime keväänä hallituksen näivetyspolitiikalle vaihtoehtoja tukemaan kasvua, kuten investointiverohyvityksen, suomalaisen version Viron veromallista, arvonlisäverotuksen alarajan noston, eläkkeelle jääneiden työn verotuksen kevennystä ja TKI-vähennysten kehittäminen start-up –yrityksille. Nämä toimet vahvistaisivat yritysten kasvua ja täten niiden kykyä lisätä työpaikkoja. Odotankin, että tämänkaltaiset toimet näkyvät nyt syksyllä hallituksen keinovalikoimassa.
Työttömyyden kasvun lisäksi kohtaamme erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työvoimapulaa. Olisikin siis erityisen tärkeää, että uudelleen kouluttautumismahdollisuuksia tuettaisiin aikuiskoulutustuen tapaan, mutta korvaavaa mallia ei saatu rakennettua.
Työllisyyspolitiikan osalta ei ole juuri varaa virheisiin ja aidosti toivon hallituksen pääsevänsä asettamiin työllisyystavoitteisiinsa. Takamatkaa on melkoisesti ja nyt tarvitaan johdonmukaista politiikkaa turvaamaan suomalaisten työpaikat
Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 2.8.2024