Toisin kuin Padasjoen Sanomat 19.11.2020 kirjoitti, olen alusta asti ollut ainoa Hämeen kansanedustaja, joka on julkisesti vastustanut Evon retkeilyaluestatuksen muuttamista kansallispuistoksi. Minusta aluetta tulee kehittää retkeilyalueena.
Esimerkiksi kansanedustajat Grahn-Laasonen (kok.) ja Heinonen (kok.) ovat edistäneet kansallispuistohanketta Eduskunnan kirjallisissa kysymyksissään. Tein kirjallisen kysymyksen ministerille hankkeen uudelleen arvioinnista ja paikallisten kuulemisesta 21.12.2020 ja otimme helmikuun alussa kantaa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän kanssa, jotta alueellista työryhmää laajennettaisiin. Tämä tuotti tulosta ja ympäristöministeriö laajensi ryhmää sekä kuntien kuulemiskierrokset avattiin. Kiitos Padasjoen kunnanhallitukselle hyvin perustelluista kielteisistä kannoista hankkeeseen.
On tärkeä ymmärtää, millaiseen toimintaan retkeilyaluestatuksella ja kansallispuistostatuksella tähdätään. Retkeilyalueet ovat retkeilyyn ja muuhun luonnon virkistyskäyttöön tarkoitettuja kohteita. Kansallispuistot taas luonnonsuojelualueita.
Iloitsen siitä, että Evoa halutaan kehittää ja sen luontoa pidetään arvokkaana, mutta näen sen onnistuvan myös ilman kansallispuiston perustamista. Tämä on myös paikallisilta tullut vahva viesti. Aluetta on jo tähän mennessä kehitetty luonnon monimuotisuus edellä ja näin on hyvä jatkaa. Tuoreessa Evon retkeilyalueen maankäytön ja matkailun yleissuunnitelmassa on hyviä suuntaviivoja tulevaan, joka mahdollistaa alueen monet käyttötarkoitukset sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimisen myös tulevaisuudessa.
Evon 7000 hehtaarin alueelle mahtuu suuri joukko toimijoita: 11 metsästysseuraa, useita luonnonsuojelualueita, kaksi korkeakoulun tutkimuslaitosta, partion retkeilyalue, metsähallituksen talousmetsää, metsänhoitomenetelmien tutkimusta ja opetusmetsää sekä paljon muuta. Alue rajautuu noin 30 yksityisen metsänomistajan maihin, joista suurin osa on talousmetsää. Maanomistajien taimituhoja, liikenteenvahinkoja ja alueen susikantaa on hillitty muun muassa hirvien kannanhoidollisella metsästyksellä, joka kiellettäisiin kansallispuiston myötä. Pidän aluetta merkittävänä Etelä-Suomen asukkaiden metsäosaamisen kannalta ja uskon sen opettavan ihmisille metsistä juuri moninaisuutensa vuoksi.
Erityisesti alueen matkailutoiminta on ollut huolissaan statuksen muutoksesta. Ymmärrän sen hyvin, sillä olen itsekin opiskellut Evolla luontomatkailun ammattilaiseksi. Alueella on kestävää luonto- ja erämatkailua, jonka toiminta rajautuisi pääsääntöisesti alueen ulkopuolelle hankkeen toteutuessa. Alueen läheltä löytyy Päijänteen kansallispuisto, joka on hieno tiheään vierailtu metsänhoidollisesti rauhoitettu luontokohde.
Näen retkeilyalueiden kehittämisessä suuren potentiaalin ja myös valtio on tunnistanut luontomatkailun nousevan boomin. Retkeilyalueiden korjausvelan paikkaamiseen kohdennettuja rahoja korotettiin miljoonalla eurolla tälle vuodelle ja partiolaisten käyttämän Evon nuorisoleirialueen kunnostamiseen myönnettiin 100 000 euroa. Myös Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän luonto-, metsästys- ja kalastusmatkailurahat ja EU:n elvytyspaketista saatavien metsien monimuotoisuuteen kohdennetut rahat tulevat myöhemmin jakoon.
Laaja keskustelu Evon ympärillä on tärkeää, jotta osallisuus toteutuu. On myös hyvä muistaa, että Evon kansallispuiston perustamisesta ei ole sovittu edes ministeriöiden kesken saatikka hallituksen sisällä. Arvostan kuitenkin sitä, että erityisesti Helsingin yliopiston luonnon monimuotoisuutta tutkivat tahot haluavat kehittää Evon aluetta. Näin tulee olla jatkossakin.
Kirjoitus julkaistu Padasjoen Sanomissa 29.4.2021.