Venäjän hyökkäysota on muuttanut turvallisuusympäristöämme. Lisäksi elämme sota-ajan hintoja, joiden osalta on rehellistä sanoa, ettei kaikkea voida kompensoida. Tämä hallitus ei ole helppoa päivää nähnytkään.
Viikon aloitti Venäjän uusi hyökkäys Ukrainan itäosiin. Lienee sanomattakin selvää, että tilanne on vakava. Tällä viikolla eduskunnassa käsitellään sekä Suomen puolustusmäärärahojen lisäämistä että mahdollista Suomen Nato-jäsenyyttä.
Suomalaisten turvallisuus menee nyt kaiken edelle. Pidän asiallisena, että maanpuolustuksen määrärahoja korotetaan 2,9 miljardia euroa, vaikka tämä kuormittaa talouttamme. Nyt tulee investoida aseisiin, rajavalvontaan ja sotilaisiin. Olemme myös aikaisemmin panostaneet Suomen uskottavaan puolustukseen esimerkiksi hankkimalla uudet hävittäjät ja laivueen. Oleellisinta on välttää kaikin keinoin se, että Suomi joutuisi sotaan.
Perinpohjaisen harkinnan jälkeen olen kääntynyt kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Turvallisuustilanteemme on muuttunut, jonka vuoksi se Nato-optio, jota olin vuonna 2019 hallitusneuvottelijana kirjoittamassa, on vanhentunut. Nato on Euroopan sotilaallisen turvallisuuden keskeisin toimija, jonka osa Suomen tulee olla. Liikaa aikaa päätöksille ei enää ole.
Kysymys Natosta on varmasti yksi aikakauteni suurimmista poliittisista päätöksistä. Olen tietoinen siitä, että mahdollisen muutoksen vaatima aika ei ole meille riskitön. Mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä, tulisi varautua vaikeasti ennakoitavaan vaikuttamiseen, kuten esimerkiksi jännitteiden kasvuun rajalla. Vaikuttamiseen voi sisältyä sotilaallista painostamista tai voimankäyttöä. Vaikka emme liittoutuisi, ei se vie Venäjän painostusyrityksiä pois. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, olemmeko paremmin turvassa liittoutumattomana vai sotilasliiton jäseninä.
Tuoreen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon johtopäätös on, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella nousisi. Merialueen vakaus pidemmällä tähtäimellä painaa omassa vaakakupissani. Merkittävin jäsenyyden etu olisi kuitenkin turvatakuut.
Vaikka Suomi tekisi päätöksen Nato-jäsenyydestä, tulee diplomia pitää aina hengissä. Diplomatia on ainoa keino lopettaa ja ehkäistä sotia. Venäjä pysyy naapurimaanamme ja meillä on 1 300 kilometriä yhteistä rajaa. Sen kanssa on elettävä.
Yhtä tärkeää on se, ettei Suomi tässä vaikeassa tilanteessa leikkaa haavoittuvassa asemassa olevilta. Arvostan sitä hallituksen periaatepäätöstä, että lapsiin ja nuoriin panostetaan. Päätös kertoo siitä, että laman virheistä on opittu ja tulevaisuususkon merkitys ymmärretään. Olen tehnyt töitä sen eteen, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen satsataan noin tuhannen opettajan palkan verran. Lasten ja nuorten lamautuminen olisi nyt sekä taloudelle että tulevaisuudellemme pahinta myrkkyä.
Kirjoitus on julksistu kolumnina Etelä-Suomen Sanomissa 25.4.2022.