Seuraavan hallituskauden yksi kärkihanke on varma: Suomi tulee nostaa jälkeen osaamisen kärkimaaksi. Nyt olemme tippuneet keskikastiin Chilen ja Turkin rinnalle.
Oppimisvaje johtuu pitkälle siitä, ettei koulunkäynnin tuen resurssit ole riittäviä eivätkä auta riittävän varhain. Peruskouluissa opiskelee joka päivä lapsia, joilla on tehostetun tai erityisen tuen päätös, mutta jotka eivät saa riittävää tukea. Heillä voi olla esimerkiksi neuropsykiatrinen häiriö. Yksi koulupsykologi tuhatta lasta kohden ei ole riittävää mielenterveyden tukemista, sen ymmärtää jokainen.
Tein eduskunnassa lakialoitteen siitä, että aluehallintovirastoille myönnetään puuttumisoikeus koulunkäynnin tuen laiminlyönteihin. Nyt tällaista valvontaa ei ole ja siksi lasten pärjäämistä käytetään säästökeinona myös Päijät-Hämeessä. Kärsijänä on lapsi ja kuormittunut perhe. Hallitus on rahoittanut lasten ja nuorten tuen lisäämistä sadoilla miljoonilla euroilla, mutta se ei vielä riitä. Oppilashuollon ja koulukäynnin tuen resursseja pitää kasvattaa pitkäjänteisesti, jotta pystymme vastaamaan kasvavaan tuen tarpeeseen ja saamme koulutettua lisää erityisopettajia.
Opettajamme ovat edelleen maailman parhaita, mutta olemme tehneet vääriä valintoja oppimisympäristöjä valitessamme. Valinnan mahdollisuuksien lisääminen ja itseohjautuvuuden jatkuva korostaminen eivät sovi kaikille. Täysin avoimien oppimisympäristöjen ihailu on ollut virhe. Myöskään inkluusio ei aina ole lapselle paras ratkaisu vaan jokaisessa koulussa tulisi olla pienryhmäopetusta siitä hyötyville. Opettajat kyllä osaavat kohdata lapsen ja nuoren hänelle parhaalla mahdollisella tavalla, jos ryhmäkoko on kohtuullinen, byrokratia ei estä ja tukea saa oppilashuollolta.
Peruskoulun on keskityttävä perusasioihin: lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen taitoihin sekä hyvään itsetuntoon eli esimerkiksi liikunnan riemun oppimiseen. Uusi maksuttoman harrastamisen malli tuo lisää vuorovaikutustaitoja ja mielekkyyttä koulupäiviin. Joka kymmenes suomalainen lapsi on maahanmuuttajataustainen, mikä vaatii kouluilta myös uutta asentoa Suomen kielen opettamiseen. Puolustan myös uutta lähikoulutukea, jotta peruskoulu pysyy lähipalveluna jatkossakin.
Koulutuksella on suuri vaikutus lapsen elämään. Jos koulupolku katkeaa tai siinä on haasteita, on lapsella riski jopa syrjäytymiseen. Pahimmillaan tämä voi johtaa jengiytymisen ja katuväkivallan kaltaisiin ilmiöihin, joihin puuttumiseksi tarvitaan riittäviä rangaistuksia sekä koulun, poliisin ja kodin yhteistyötä. Sen rinnalla tarvitaan myös moniammatillista tiimityötä, parempaa kotoutumista ja ennalta ehkäisevää rinnalla kulkemista.
Lopulta koulu voi vain tukea, sillä tärkein kasvatustyö tehdään lapsen kotona. Siksi perheiden tuen tulee olla aukotonta. Se on Suomen hyvinvoinnin peruskallio. Lapsiperheköyhyys tulee selättää ja lapsilisät tulee sitoa indeksiin. Perhevapaiden kotihoidontuesta ei saa luopua, kuten kokoomus on esittänyt. Ammattitaitoisten perhepäivähoitajien ja avoimen varhaiskasvatuksen tarjontaa tulee lisätä osana perheiden valinnanvapautta. Ajattelen myös, että meidän tulisi antaa lapselle riittävästi aikaa ja tilaa oppia leikin varjolla. Vuorovaikutustaidot ja empatia ovat elämässä pärjäämisen edellytyksiä.
Vierailija-kolumni on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 12.2.2023