Opettajien työ luokkahuoneissa on muutoksia täynnä varhaiskasvatuksesta korkeakouluun. Nyt vain varhaiskasvatusopettajilla on oikeus täydennyskoulutukseen, vaikka näin tulisi olla läpi koulukentän. Nykyinen yleinen velvollisuus perehdyttää työntekijöitä ei ole nähdäkseni riittänyt riittävään tukeen opettamisen kehittämiseksi.
Erityisen tuen tarpeisten lasten määrä on kasvanut. Joka kuudes peruskoululainen on saanut erityisen tuen päätöksen ja joka kymmenes suomalainen lapsi on jo nyt maahanmuuttotaustainen. Erityistä tukea saaneista oppilaista alle puolet on erityisryhmissä ja jopa 20 prosenttia kokonaan yleisopetuksen ryhmissä. Tavoite on tietenkin se, että lisäämme resursseja ja sitä kautta ammattilaisten määrää oppilashuoltoon, mutta kyllä osaamista tarvitaan myös perinteisissä luokkahuoneissa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin olemme tarvinneet. Siksi opettajia tulee täydennyskouluttaa erityispedagogiikan taidoissa, kuten neuropsykiatrisista häiriöistä.
Täydennyskoulutustarpeissa voi liittyä myös pedagogisiin ratkaisuihin. Uudenlaisista opetusmenetelmistä yhteisopettajuus on kasvattamassa suosiotaan. Sen on koettu muun muassa lisäävän opettajien työhyvinvointia ja motivaatiota, mutta ei minun opettajaopinnoissani opiskeltu yhteisopettajuutta. Koin sen jopa haastavaksi, kun ensimmäistä kertaa opettajana pääsin duaaliopetuksen luokkaan opettamaan Aleksis Kiven peruskoulussa. Yhteisopettajuudessa tavallisinta on, että kahdesta kolmeen opettajaa jakaa opetusvastuuta ja esimerkiksi kaksi luokkaa on tällöin yhdistetty.
Täydennyskoulutusta tarvitaan myös uusien taitojen opettamiseen. Vääksyn Aurinkovuoren koulussa on opetushallituksen tuella kehitetty tunnekasvatusmalli, joka on osoittautunut toimivaksi ja ainutlaatuiseksi tavaksi johtaa koulua ja sen hyvinvointia. Monet tutkimukset, kuten kouluterveyskysely, ovat arvokkaita, mutta niiden keräämä tieto tulee pahimmillaan vuosia liian myöhään koululle tiedoksi. Tässä mallissa kunnassa lapsilta kysytään säännöllisesti tunteita, joita seurataan ja johdetaan. Tätä tietoa käytetään keskustelun tueksi, kun oppimista kehitetään. Tämä vaatii opettajilta ja koulun johdolta uusia taitoja.
Opettajien työhyvinvointi on merkityksellistä paitsi lasten hyvinvoinnin, mutta myös heidän oman työssä jaksamisen kannalta. Työuranaikainen koulutus riippuu työnantajasta, vaikka se on edellytys opettajan työssä onnistumisessa. Pieneltä lapselta ei voi olettaa itsensä johtamista, joten opettajan taidoilla on iso merkitys oppimisen kannalta. Opettajankoulutus on Suomessa tutkimusperustaista ja kansainvälisestikin erittäin laadukasta.
Kirjoitus on julkaistu OAJ Päijät-Hämeen sivuilla.