Kesätapahtumia järjestäessä Hallituksen norminpurkua tulee ikävä. Spontaanisti syntyvä harrastajaporukan ravintolailta, kylän nuorten musiikkikonsertti tai autojen kokoontumisajot voivat muuttua painajaiseksi, jos paikanpäälle tuleekin yllätysmäärä kävijöitä. Kymmenet kaavakkeet, tiukat määräajat ja lupamaksut tuntuvat uuvuttavan sen sijaan, että pienten tapahtuman järjestäminen olisi innostavaa ja kuntalaisia tai kaupunkilaisia yhdistävää kesäpuuhaa. 500 euron kustannukset yhden aamupäivän kokoontumisesta ovat liian suuria monelle vapaaehtoiselle.
Tapahtumien byrokratiaa tulee karsia, sekavia lupakaavakkeita tulee yhdistää ja papereita tulee jatkossa joutua täyttämään saman tapahtuman kohdalla vain kerran. Tällä hetkellä toistuvat kulttuuritapahtumatkaan eivät pääse irti vuosittaisesta byrokratiasta sen sijaan, että jo hakiessa voisi ilmoittaa hakevansa jatkuvaa vuosittaista lupaa samalle tilaisuudelle. Muun muassa järjestyksenvalvontaa ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä koskevaa sääntelyä tulisi tarkastella kriittisesti. Lisäksi korvauksetta tehtävää vapaaehtoistyötä ei saisi missään tilanteessa katsoa veronalaiseksi toiminnaksi.
Tapahtumien lupa-asiat tulisi keskittää yhteen paikkaan, johon olisi helppo mennä fyysisesti tai netissä. Tällä hetkellä lupia haetaan useilta eri viranomaisilta. Yhden luukun periaatetta on ehdotettu myöskin Opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutetussa kartoituksessa vuonna 2015.
Kesätapahtumat tuovat ihmisiä yhteen ja ovat erinomainen paikka tutustua uusiin ihmisiin, harrastuksiin tai elämyksiin. Lupa-asiat eivät saa olla este suomalaisten yhteisöllisyyden kokemuksille.