Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvon Suomen Tasavallan presidentti, herra kenraali, arvon juhlavieraat
Olemme pieni maa, jonka hyvinvointi vaatii diplomatiaa ja vahvan sisäisen koheesion. Suurvaltojen renessanssinkaipuussa Puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen luoda Suomelle pelotetta, joka on olennainen osa tätä diplomatiaa.
Olen politiikan parissa työskennellessäni saanut huomata, kuinka monta yhteiskunnallista muutosta joudumme kohtaamaan, ja kuinka hitaasti olemme ymmärtäneet teknologian ja automatisaation mahdollisuudet. Samalla olen harmitellut, että Puolustusvoimien ylipäällikköä valitessa joka kuudes vuosi ehdokkaiden lempiväri saa usein enemmän palstatilaa, kuin keskustelu puolustusvoimien johtamisesta. On syytä kysyä kutsuna keskusteluun: Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä sen tulisi näyttää?
Puolustusvoimat ei ole kuitenkaan yhteiskunnasta irrallinen toimija. Muun muassa ääripäiden nousu, edustuksellisen demokratian kriisi populismin siivittämänä ja eriarvoistuminen muodostavat Puolustusvoimien toimintaympäristön. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, kun nuorten koulutus, talous ja turvallisuus periytyvät. Toisaalta me olemme itsenäisyyden kautta rakentaneet tasa-arvoista tasavaltaa, joka on maailman paras paikka mm. äideille ja tytöille. Suomessa saa pyytää apua.
On ajankohtaista korostaa kokonaisturvallisuuden merkitystä. Globaaliin maailmaan syntyneet nuoret ajattelevat uudella tavalla, sillä Suomen rajat eivät ole heitä hidastaneet opinnoissa, eikä töitä tehdessä.
Vuoden 2016 tulevaisuusteemainen nuorisobarometri hahmotteli pelottavaa tulevaisuuskuvaa: luottamus yhteiskuntaan on heikentynyt. 83 % nuorista uskoo omaan positiiviseen tulevaisuuteensa, mutta vain 55 % uskoo Suomen positiiviseen tulevaisuuteen. Huolestuttavinta on se, että vain 25 % uskoo maailman positiiviseen tulevaisuuteen. Miten negatiivinen tulevaisuuskuva ja individualismin korostuminen vaikuttavat tahtoon puolustaa omaa isänmaata? On selvää, että luottamus tulevaisuuteen on Puolustusvoimien ja koko yhteiskunnan yhteinen haaste. Puolustustahto edellyttää uskoa tulevaisuuteen.
Mielenkiintoista on myös se, että kun nuorisobarometrin teemaksi valittiin turvallisuus, sen liittymistä nuoriin kritisoitiin. Todettiin, että nuorten ei tarvitse rasittaa ajatteluaan sodan ja rauhan kysymyksillä. Samaa kritiikkiä ei ollut tullut aiempina vuosina, kun teemana oli taide, uskonto ja yrittäjyys, eikä se estänyt edes sotien vuosina, kun alaikäisiä lähetettiin rintamalle.
Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten vähän tytöille puhutaan varusmiespalveluksesta. Olemmeko vieraantuneet turvallisuuden teemoista? Minulla on tuhansien naisten tavoin tarve kouluttaa itseäni varautumis- ja turvallisuustehtäviin: väestönhallintaan ja esimerkiksi sähköttä selviämiseen. Miksei kansalaistaidot ja turvallisuus voi linkittyä jo peruskoulun opetussuunnitelmaan? Koen kokonaisturvallisuuden yleissivistykseksi, sillä maanpuolustus kuuluu kaikille. Nuorten ajatukset heijastavat usein tulevaisuuskuvaa ja siksi tietoisuus turvallisuuden teemoista on merkityksellistä.
Vuoden 2010 Turvallisuus-teemaisesta nuorisobarometrista oli luettavissa myös halu muutokseen maanpuolustuksessa nuorten näkökulmasta. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä koettiin paikoin epäoikeudenmukaisena ja erilaiset järjestelmän muutosehdotukset nauttivat nuorten keskuudessa yllättävän suurta kannatusta.
Sen lisäksi, että naiset ovat velvollisuudesta vapautettuja, ovat armeijan suorittaneet olleet jatkuvasti vähenemään päin. Nykytilanteessa asevelvollisuuden suorittaa vain noin kolmasosa ikäluokasta. Vaikka sotilaita on edelleen riittävästi, velvollisuuden oikeutus vaatii vastuujaon tarkastelua. Lisäksi ongelmalliseksi koetaan nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä, joka ei tunnu hyödyttävän yksilöä eikä puolustusvoimia.
Kysyin teiltä aluksi: Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä se näyttäisi?
Näyttäytyisikö se kenties ketterältä ja muuntautumiskykyiseltä? Entä osallistavammalta tai verkostoituneemmalta? Ainakin puolustusvoimien luotettavuuden eteen tulee tehdä töitä jatkossakin. Mielestäni itsenäinen sotilaallinen puolustuskyky ja kansainvälinen puolustusyhteistyö ovat arvokkaita Suomelle myös seuraavien kymmenien vuosien aikana. Yhtälailla demokratian kriisin eteen tulee tehdä töitä, jotta se ei vaikuta puolustusvoimien legitimiteettiin.
Joukko nuorisojärjestöjä on pohtinut uudenlaista varusmiespalvelusta. Esimerkiksi Keskustanuorten mallin mukaan siviilipalvelus poistuisi kokonaan ja aseellisen palveluksen vaihtoehdoksi koottaisiin kansalaispalvelusjakso. Aseeton kansalaispalvelus tähtäisi varautumis- ja turvallisuusosaamisen kasvattamiseen ja sitä kautta koko ikäluokan potentiaalin hyödyntämiseen. Kursseilla voisi olla mahdollisuus oppia esimerkiksi öljyntorjuntaa, kadonneiden etsintää tai pelastustoimen tehtäviä. Asevelvollisuutta tarvitaan myös 2000-luvun Suomessa.
Olen vakuuttunut siitä, että Puolustusvoimat ja yhteiskunnallinen vastuu sopivat yhteen. Eriarvoistumisen kitkeminen ja muutoksien johtaminen on puolustusvoimien yksi tärkeä tehtävä.
Paljon onnea Puolustusvoimat 100v. ja kiitos turvallisesta tasavallasta ja innostavasta huomisesta.
*Kuultu pienin muutoksin Puolustusvoimien 100v. juhlassa 16.1.2018 Finlandia-talolla, Helsingissä.