Syksyn tulo on näyttänyt sen, että korona-aika tulee jatkumaan. Finnairin ja monen muun yrityksen irtisanomisten lisäksi koronauhrien joukkoon ovat joutuneet UPM:n työntekijät. Meidän pitää saada mahdollisimman moni lomautettu ja työttömäksi joutunut takaisin töihin. Päätöksiä ihmisten työllistämiseksi pitää saada budjettiriihestä ja siihen työhön olen sitoutunut. Jokaisen puolueen on työnnettävä kädet saveen ja laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Tässä työssä pääministeripuolueen vastuu on isoin.
Tilanne on vakava, sillä yritykset ovat kohdanneet koronan myötä vaikeimmat olosuhteet vuosikymmeniin, ja ihmisten turvattomuus kasvaa työttömyyden kohdatessa. Irtisanomisiin liittyen julkisuudessa on sadellut syytöksiä suuntaan jos toiseen. Suuryrityksen ratkaisua voi pitää epäreiluna, mutta sekään ei muuta tosiasiaa, että kansainvälisessä vertailussa kilpailukyky on ratkaisevaa.
Äkillisessä rakennemuutoksessa on toimittava nopeasti. Pahinta on, jos epävarmuudesta ja työttömyydestä tulee pitkittynyt olotila. Ennen kaikkea poliitikkojen tehtävä on luoda uutta ja pitää huolta siitä, että osaajia riittää. Valtion tehtävä on enne kaikkea johtaa yhteistyötä, ei lietsoa vastakkainasettelua. Korona on vaikeuttanut myös ensimmäisen työpaikan löytymistä. Tämä näkyi jo viime kesänä, kun 55 000 nuorta jäi ilman työkokemusta. Muun muassa ensimmäisen työpaikan saamiseksi tarvitaan tulevaisuuspaketti, jossa pelkkä yritysten venyminen ei riitä. Uusien alkujen taustalla on ollut kautta historian vahva yritysten, kuntien, koulujen ja valtion kumppanuus.
Kun reilu kymmenen vuotta sitten finanssikriisin myötä massatyöttömyyttä ja rakennemuutosalueita syntyi, satsasi valtio erilaisilla tukitoimilla ja alueiden toimijat yhteen tuomalla siihen, että mahdollisimman moni työllistyisi uudestaan. Muun muassa Kajaanissa paperitehtaan sulkemisen myötä Renforsin rantaan syntyi yrityspuisto, johon valtio sijoitti supertietokoneensa tyhjinä seisoviin tehdashalleihin. Irtisanotuista valtaosa sai uuden työpaikan ja pystyi hyödyntämään osaamistaan siellä.
Samoihin aikoihin seurasin Nokian romahtamista aitiopaikalta. Olin tuolloin vasta valmistuneena henkilöstöneuvottelijana Varamiespalvelussa ja työllistin Nokialta irtisanottuja työntekijöitä Forssan seudulla erilaisiin teknologia-alan nouseviin yrityksiin. Nokian silta-ohjelma auttoi paljon. Monesta tuli yrittäjä ja uuden työpaikan pysyvä luottopakki. Oleellista oli saada heidän osaamisensa näkyväksi ja itsetuntonsa nousuun tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia jatkunut turvallinen työ lähti alta.
Saimme jo lisää koulutuspaikkoja kovan työn tuloksena. Nyt budjettiriihestä on saatava teollisuutta ja vientiä tukevia päätöksiä. Vaikka ne voivat tuntua etäisiltä kotikatua kävellessä, tulevat ne korona-aikana lähelle jokaisen meidän omaa kukkaroa ja turvallisuutta. Yrittäjien ansiosta Suomessa on työpaikkoja ja verotuloja ja työntekijöiden takia yritykset voivat tehdä voittoa. Työllistyminen ei kuitenkaan ole vain numeroita tai tilastoja. Siinä on kyse ihmisen arjessa pärjäämisestä, hyvinvoinnista, työkyvystä ja osaamisesta. Työ on kestävin tapa torjua eriarvoisuutta, köyhyyttä ja osattomuutta.
Kirjoitus julkaistu Seutu4-lehdissä 2.9.2020.