Hilkka

Minulta on usein kysytty, mikä vaikutti siihen, että kiinnostuin yhteisistä asioista. Olen itsekin pohtinut, että oliko ratkaiseva tekijä vaihto-oppilasvuoden herättämät tunteet ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sortavassa Meksikossa, uteliaisuuteni karjalaisia juuriani kohtaan vai se, että olen aina ollut kiinnostunut erilaisten ihmisten erilaisista tarinoista. Lähdin mukaan yhteiskunnallisten asioiden hoitajaksi kaksikymppisenä aloitettuani korkeakouluopintoni, mutta puoluepolitiikkaan rohkenin hypätä vasta 2011 Keskustan vaalitappiosta sisuuntuneena. Keskustassa minua sykähdytti Alkion sukupolvien ylitse katsovat ajatukset, jotka sopivat hyvin pedagogiseen maailmankatsomukseeni. Ihmiselle tulee aina antaa mahdollisuus kehittää itseään ja kasvaa ihmisenä.

Toisaalta yhteiskunnalliset asiat tulivat iholle myös koulutusvalintojeni kautta. Suoritin matkailun restonomin tutkinnon ja valmistuin  aineenopettajaksi pääaineenani kuvataide ja yhteiskuntaoppi. Korkeakoulumaailmassa osallistuin opiskelijapolitiikkaankin. Sain luottamusta Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, Arktisen neuvoston opiskelijalähettilääksi, Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen ja European Student Unionin Suomen edustajaksi. Ensin ammensin politiikkaa valtavasta kiinnostuksestani osaamista ja koulutusjärjestelmää kohtaan. Myöhemmin huomasin, että politiikan lohkot ovat toisistaan riippuvaisia ja kiinnostukseni laajeni. Nyt teen töitä toisen kauden kansanedustajana innostuneena ja vastuullisesti.

Kahdessa valtion hankkeessa työskennelleenä olen oppinut ymmärtämään sen, että ihmisen elämässä ei ole kärkihankkeita – on vain oma ja perheen terveys, osaaminen ja hyvinvointi, joista on pidettävä huolta. Poliitikon tehtävä on ennakoida ja katsoa kauas, pelkkiä tulipaloja sammuttamalla ei luoda turvallisuutta.